Karhumaa

Aikojemme alussa oli suomalaiset jästipäistä kansaa
ja ukko ylijumala tarvitsi jonkun meitä kaitsimaan
hän haali kasaan suuren sylillisen karheita villoja
heitti ne hurjaan koskeen ja taikoi niiden perään

 Nimi paperissa tai tassun jälki hiekassa

  Tämä on Karhumaa Vaalimaalta Pohjanmaalle 
  Tämä on Karhumaa Loimaalta Ahvenanmaalle
  Meillä on sopimus. ja yhteisymmärrys. se on kunnioitus

viikko tolkulla villat ajelehtivat jokea pitkin
lopulta kuitenkin myrkyisälle rannalle pysähtyivät
villoista nousi valtava karhu joka nousi pystyy karjuen
heti se rupesi suomalaisia komentelemaan ja käskemään

kiltteinä me tottelimme monen monta vuotta ja talvea
kunnes erään talon luokse saapui kontiomme suuri
tuvassa syttyivät kynttilät ja juoksi jättikokoinen mies 
se iski suurta karhua korvallisen jos toisenkin

 kontio loikki metsään pakoon ja siellä lupasi pysyä
 ei ole ihmistä sen koommin kiusannut tuo metsiemme kuningas